Jouluiloa! Joulurauhaa!

Väkivaltaa vastaan

Mies hakkasi ja raiskasi useita kertoja - kaksi vuotta vankeutta

Tiistai 15.12.2009 klo 16.44

Lohjalaismies vangittu avopuolisonsa surmasta

Tiistai 15.12.2009 klo 15.59

Poliisi etsii vaimonsa murhasta epäiltyä miestä

Tiistai 15.12.2009 klo 12.41 (päivitetty klo 15.25)

Poliisi sai ilmoituksen mennä tarkastamaan kerrostaloasuntoa Salossa sen jälkeen, kun perheen lasta ei noudettu päiväkodista.

Otsikot ovat tämän päivän Iltalehdestä. Ne eivät kaipaa kommentteja.

Sofi Oksanen nosti muutama viikko sitten puheenaiheeksi suomalaisen miehen väkivaltaisuuden. Monet miehet ja naisetkin julmistuivat hänen puheistaan - vaikka ne oli esitetty lopulta varsin maltillisesti ja vaikka ohjelma pyrkikin nostamaan esiin tietoisen stereotyyppisiä näkemyksiä. Harva niistä, jotka Sofia haukkuivat, oli vaivautunut katsomaan Tanskan television haastattelua.

Tämän päivän uutiset kertovat, ettei hän liioitellut. Näitä uutisia on ollut viime aikoina paljon. Tilastot kertovat, että joku suomalainen mies tappaa puolisonsa, nykyisen tai entisen, joka toinen viikko. Kauhistuttaa ajatella, muuttuvatko tilastot vielä pahemmaksi tänä vuonna.

Jotkut varmasti sanovat, että uutisista löytyy muitakin otsikoita. Niin löytyykin. Tytöt hakkaavat tyttöjä, pojat poikia, joku nainen uhkailee entistä miestään.

Koulutytön hakkaaminen ei ollut koulukiusaamista

Maanantai 14.12.2009 klo 08.58

Viikissä pahoinpidelty 14-vuotias tyttö hakattiin kateuden takia, kertovat tytön kaverit Helsingin Sanomille.

Poikajoukko hakkasi 15-vuotiaan

Lauantai 21.11.2009 klo 16.30

Poliisi tutkii:

Rehtori kaasutti päin ex-miehen perhettä

Tiistai 15.12.2009 klo 02.21

Poliisi epäilee, että rehtori yritti tappaa ex-miehensä perheen.

Helsingin Sanomien kolumnissaan Anna Karismo kirjoittaa nuorten väkivallasta, joka tapahtuu julkisesti ja jota seuraa suuri katsojajoukko videoiden ja nauraen. Kukaan ei puutu, kukaan ei auta uhria, eivät nuoret, eivät aikuiset. Tällaisia raakoja väkivallan tekoja on tapahtunut viime aikoina Suomessa, mutta myös Kanadassa, Uudessa-Seelannissa, USA:ssa.

Kyse on väkivallan kulttuurista. Mitä useampi hyväksyy hiljaa sivusta seuraten väkivallan teot, sitä enemmän niitä myös tehdään. Myös käsitteet ovat hämäriä, ja myös niillä oikeutetaan väkivaltaa. Koulukiusaaminen ei ole kiusantekoa, se on väkivaltaa silloin kun se on tönimistä, lyömistä, potkimista tai silloin kun se on pilkkaamista, eristämistä, nimittelyä.

Kyse on arvoista. Kun ihmiset tuntevat vain oman itsensä tärkeäksi, kun kaiken lähtökohta on minäminä, kun vain oma menestys merkitsee, kun kasvoja on suojeltava viimeiseen saakka, kun omat edut menevät kaiken ohi, muista ihmisistä tulee vain välineitä. Heillä ei ole ihmisarvoa, heistä ei tarvitse välittää. "Muiden elämä on tosi-tv:tä, jota pitääkin seurata vain sivusta", kiteyttää Anna Karismo.

Kun luin näitä uutisia, aloin voida pahoin. Onko meidän tosiaan mentävä täydellisen barbarian tilaan, ennen kuin voidaan taas löytää ihmisyys ja toisista välittäminen?

(Kuva on Turun ylioppilaslehdestä, jossa käsitellään Amnestyn Joku raja -kampanjaa.)

Oikea Finlandia

Onneksi olkoon, Antti Hyry!

Finlandia-palkinnolle ei voinut olla tänä vuonna muuta saajaa, vaikka ehdokkaita olikin kuusi, kuten aina.

Uunia en ole vielä lukenut, mutta luinpa iltapäivän Aittaa - jonka kuvaa en onnistunut kuvahaulla löytämään, omituista - ja katosin hiljaiseen, hitaaseen maailmaan.

Hiljaista ja hidasta on omakin maailmani tällaisina päivinä, kun ei tarvitse kouluun lähteä. (On meneillään koeviikko, eikä minulla ole koetta eikä kokeenvalvontaa. Silloin istun pöytäni ääressä ja korjaan, tänään ovat olleet vuorossa abien preliesseet. Mutta niiden lukemisen välissä siis myös Aitta.)

Aitta nousee, mutta samalla mies miettii, havainnoi, kulkee kulkujaan, istuu soututuolissa, ajattelee. Koko tuotantonsa Hyry on liikuttanut ihmistä maailmassaan, maailmassa, kysynyt perimmäisiä kysymyksiä.

Hänellä on paikoillaan alin etuhirsi, sitten toisiinsa kiinnitapitetut lattiapuut peräkkäin, ja alin takahirsi, selvä lava taivaan alla metrin korkeudella kentästä. Hän istui lavan laidalla ja riiputti jalkojaan, jotka eivät yltäneet lähellekään maata.

Tässä tämä nyt on tätä myöten. Tällaista minä vain teen, vaikka on jo myöhäinen syksy, ja tuossa ovat suuret koivut ja kellastuvat lehdet, ja tuomen mustat ja villiviinimarjan punaiset ja katajat ja niitten siniset marjat ja tuossa kirkkaankylmä meri. Missä pitäisi minun olla, missä on minun oikea kohtani.

Lintu on huoneen löytänyt, pääskynen pesän.

Koulut ja kirjastot vai tunnelit ja hallit

Mikä siinä onkin, että tunnelit ja urheiluhallit ovat kuntapäättäjistä niin tarpeellisia ja välttämättömiä. Niin Tampereella kuin Helsingissäkin suunnitellaan valtavia hankkeita. Toivovatkohan pormestarit jäävänsä historiaan niiden rakentajina, visionääreinä, jotka uskalsivat tehdä isoja ratkaisuja.

Tuskinpa Tampereen ratapihan kattavasta jääkiekkohallista saadaan Gaudin tai Guggenheimin kaltaista vetonaulaa, vaikka lobbarit rahankiilto silmissään sellaista visioivatkin. Rakennus tarvitsee myös sielun, ja sitä ei jäähallilla ole, ei vaikka sinne vietäisiin millaisia massatapahtumia tahansa. Taidemuseot, teatterit, kirkot ja konserttisalit luovat sielun taiteella, eivät ihmismassoilla.

Peruspalveluiden järjestämisestä ei glooriaa saa, niiden ylläpitäjä ei saa nimeään peruskiveen.

Koulut, kirjastot, terveysasemat, päiväkodit, vanhustentalot joutaa siistiä kaupunkikuvasta, sillä seinistä ei kannata maksaa. Tätä slogania kokoomus on viime vuosina hokenut, ja ilmeisesti sitä uskotaan. Niiden vähentämisellä maksamme nuo toiset seinät tai ainakin niiden vaatiman infran, eikä se ole halpaa.

Tampereella julkistettiin viime viikolla lista lakkautettavista kouluista: kolme lukiota (Kaarila, Hervanta ja Tammerkoski ja jo ensi syksynä Messukylä, josta taisteltiin vuosikausia mutta joka silti päätettiin lakkauttaa ja sulattaa osaksi Sammon suurlukiota - se rakennettiin muutama vuosi sitten, vaikka jo silloin nähtiin, ettei sinne riitä tarpeeksi oppilaita tilojen kokoon nähden; siis jo silloin oli ajatuksena pienentää lukioverkkoa, vaikka sitä ei ääneen sanottu) Sampolan yläkoulu, Saukonpuiston erityiskoulu sekä lukuisia alakouluja ollaan lakkauttamassa tai niiden toimintaa supistamassa.

Jo aiemmin esiteltiin suunnitelmaa, jossa pohdittiin useiden lähikirjastojen lakkauttamista, mm. oman kirjastoni Koivistonkylässä. Tämän vuoden listalle jäi Lamminpää, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, lakkautussuunnitelmaan palataan uudelleen.

Lakkautuslistan suunnittelua on ollut johtamassa kokoomuslainen apulaispormestari Kristiina Järvelä, mutta näin suuressa hankkeessa on varmasti mukana myös kokoomuslainen pormestari Timo P. Nieminen.

Samalla kun seinistä luovutaan, jätetään lapset ja nuoret ilman heille kuuluvaa lähipalvelua, omaa koulua. Samalla kun seinistä luovutaan, ollaan valmiit kyseenalaistamaan se työ, mikä on tehty monien koulujen erityisosaamisessa. Esimerkiksi Tammerkosken kuvataideopetus on tarjonnut monipuolisen vaihtoehdon niille nuorille, joita kiinnostaa visuaalinen maailma. Satojen pienten kolmasluokkalaisten tuttu ja turvallinen, kävellen tavoitettava alakoulu vaihtuu isoon kouluun kilometrien bussimatkan päähän. Se lähiolukio, johon pääsee vähän huonommalla keskiarvolla, on mahdollisuus niille nuorille, joille keskustan parhaiden lukioiden ovet eivät aukea. Se on heidän koulunsa, heidän mahdollisuutensa saavuttaa omat unelmansa.

On niin, että näillä leveyksillä seiniä tarvitaan, niitä hyviä tiloja, joissa ihmiset voivat olla, oppia, kasvaa, tavata toisiaan, rentoutua, parantua, elää turvassa. Ne ovat kuntalaisia varten, he tarvitsevat niitä. Tarvitaan seiniä, tarvitaan avaria, kauniita, remontoituja tiloja pikkulapsille, koululaisille, kotiäideille lapsineen, vanhuksille, sairaille, toipilaille - koko kaupungissa, ei vain keskustassa.

Pormestari, avaran huoneensa arvopöydän ääressä istuja, ei näe kuntalaista, vain tilikirjojen numerot - ja omat suuret visionsa. Olisikohan aika jalkautua kaupungille, istua TKL:n (tai HKL:n) bussin kyytiin ja mennä käymään pienessä päiväkodissa, lähikirjastossa, lähiön omassa lukiossa, vanhusten palvelutalossa sinä päivänä kun kirjastoauto poikkeaa sen pihaan. Ehkä niin näkisi enemmän oman kaupungin elämää kuin yritysvierailun lounastapaamisessa.

j.k. Tänään 1. joulukuuta Helsingin kaupunki julkaisi "kaikkien aikojen lakkautuslistan", kuten Hesari otsikoi. Ylipormestari Pajunen puhuu säästöistä, mutta kyse on lakkautuksista, leikkauksista. Säästöillä saadaan joskus jotakin aikaan, leikkaukset ovat vain menetyksiä: mistä luovutaan, se menetetään. Hesarissa virisi heti aamutuimaan ylettömän vilkas keskustelu, ja valtaosa kirjoittajista ihmetteli kaupungin linjaa. Ihmeteltiin myös sitä, mitä säästöjä syntyy, kun kaupunki lakkaa maksamasta itselleen vuokraa lakkauttamalla omia toimintojaan. Sitä sopiikin kysyä.

On ihmeteltävä, miten meillä oli sotavuosien jälkeen varaa alkaa maksaa lapsilisää ja kustantaa jokaiselle lapselle ilmainen kouluruoka, miten meillä oli varaa 70-luvulla siirtyä peruskouluun ja perustaa terveyskeskukset, kun yhteiskunta oli monin verroin köyhempi kuin nykyinen rikas Suomi. Mutta kun osa yhteiskunnan jäsenistä, pääomatuloa saavat, ei maksa lainkaan asuinkunnalleen veroa, on jouduttu siihen, että ne jotka maksavat, maksavat kaksinkerroin: ensin veroina ja sitten heikentyvinä palveluina.

Voi aikoja, voi tapoja!

Kirjaruno 4

Pirkko Saisio


Kadonnut aurinko - Betoniyö.

Kainin tytär
pienin yhteinen jaettava
: vastavalo.

Kirjaruno 3

Bo Carpelan ja Raymond Carver


Myöhäiset äänet

Kesän varjot

Axel,
vielä yksi asia:
Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

(Klikkaa kuva suuremmaksi, näet kirjat paremmin. Tämä kirjoitusohjelma on kurja: se ei suostu sisentämään, vaan heittää tekstin aina vasensuoraan. Olisin sisentänyt toisen säkeen: alkamaan suunnilleen tavun -set kohdalta.)

Kirjarunot

Tiina on innostunut kirjan nimien tuomista assosiaatioista: kirjankansirunoista. Hauskoja kuvia, kiintoisia runoja.

Teinpä itsekin pari, otin suoraan hyllystäni siinä olevaa järjestystä rikkomatta.

Eeva Kilpi

Muistojen aika, Tamara.
Naisen päiväkirja,
Elämä edestakaisin.




Marguerite Duras

Kesäsade
Puoli yksitoista kesäiltana.
Rakastaja.

Ei Muuta.


***

Kokeilkaapa. Kiehtovaa.